Tänään sain työnnettyä nenäni ulos (ja nenän perässä myös loput kropastani) auringonpaisteeseen, kun Skinnarilassa järjestettiin hyökkäysvaunujen kokoontumisajot kahden osallistujan voimin. Molemmat nukkuivat lähes koko ulkoiluhetken ajan sikeästi. Toinen osallistujista avasi ääntään oman ajoneuvonsa hyytyessä hetkeksi.
Lenkin jälkeen olin jo kurvaamassa kotiin, kun huomasin tien penkalla pajupuskan, josta pilkisti muutama valkoinen karvaturri. Käänsin vaunut takaisin läheiseen rantaan ja lähdin metsästämään pajunkissoja omalle parvekkeelle vietäväksi.
Kotiin tultuani asettelin saaliini vanhaan lasipurkkiin. Kiviä ladoin pohjalle koristeeksi, mutta myös painoksi. Meillä asustava kissa on aina ollut hiukan liian kiinnostunut pajunoksista, eikä voinut vastustaa kiusausta nytkään. Jos olisin ottanut oksista täysin realistisen kuvan, olisi nurkassa vilahtanut kissan häntä ja pöydällä olisi ollut suihkupullo täynnä vettä.
Koristelin oksat ripustamalla ompelulankaan pujotettuja helmiä sinne tänne. Helmet ovat peräisin rikkinäisestä kaulakorusta, ja sopivat melko täydellisesti keväisen vihreään olohuoneeseen. Kissalle helmet olivat kuin seireenin kutsu ja kävimmekin jonkin aikaa väittelyä siitä, saako oksia härppiä vai ei.
Oksat näyttivät kivalta vanhan puulaatikon päällä, mutta on myönnettävä että kissa voitti taiston: oksat majailevat tällä hetkellä parvekkeella...
p.s Tekstin otsikko viittaa kirjoittajan mielentilaan, mutta myös siihen että Tähtisilmä harjoittelee parhaillaan soseiden syöntiä. Porkkanasose osaa olla sitten kerrassaan pirteän väristä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti