Mä joka päivä töitä teen

Tällä kertaa en kirjoita omasta työstäni, vaan Muksun. Tulin tänään kaupassa miettineeksi lasta ja lapsen töitä, samalla kun Nappula työnsi innoissaan pientä ostoskärriään hyllyjen välissä.

Mietin omaa lapsuuttani ja töitä joita itse tein. Kasvoin jokseenkin maalla, ja sain osani mm. peltotöistä ja ns. pihahommista. Meillä tehtiin töitä aika paljon ja esimerkiksi kesälomalla pidettiin huoli siitä ettei mukula homehdu riippumatossa nenä Aku Ankassa koko kesää. Keväällä istutettiin perunaa ja muuta, kesän aikaan kitkettiin ja kasteltiin, syksyllä korjattiin satoa. Pilkottiin puita pinoon, kannettiin vettä, kalastettiin, pestiin matot rannassa, hankittiin taskurahaa voikukkia nyppimällä, tiskattiin ja autettiin keittiössä. Oli koko ajan aika paljon tehtävää.

Nykyisin asiat ovat hiukan toisin. Jo omassa lapsuudessani voitiin puhua melko keveästä työmäärästä, mutta muutaman menneen vuosikymmenen aikana kotitöiden määrän on huomattu vähentyneen merkittävästi. Samalla on kuitenkin ymmäretty, että kohtuullisella työllä on lapsen kehitykselle huomattava merkitys. Pienistä tehtävistään lapsi oppii ottamaan vastuuta ja valmistaa työntekoon aikuisena. Kotitöiden on katsottu olevan hyväksi lapsen itsetunnolle, lapsi muodostaa kuvan itsestään osana yhteisöään ja perhettään. Hän saattaa myös tuntea ylpeyttä omasta työpanoksestaan.

En tässä nyt todellakaan kannusta laittamaan taaperolle talikkoa kouraan ja viskaamaan ovesta ulos perunapeltoon pari leipäpalaa taskussaan.

Meillä asustaa taapero, joka on pienestä saakka halunnut osallistua samoihin juttuihin, mitä isi ja äitikin tekee. Oli sitten kyse isästä soittamassa kitaraa tai asentamassa kovalevyä, tai äidistä pesemässä autoa tai kuuraamassa lattiaa, on Nappula ollut aika innoissaan auttamassa. Ja Nappulan annetaan osallistua. Allekirjoitan täysin toteamuksen, jonka mukaan lapsi tuntee ylpeyttä tekemästään työstä. Nappula on silminnähden iloinen saadessaan kehuja ja kiitosta tekemisistään.

Mitä 2-3 vuotias sitten voi tehdä. Laitetaanko pilkkomaan salaattia tai keittämään munia? No tuskin.

Meillä Nappula aloitti tyhjentämällä astianpesukonetta. Ensin lattialle (ei osattu vielä kävellä), sittemmin ollaan päästy jo lajittelemaan haarukat ja veitset oikeille paikoilleen. Pesukoneen tyhjennys on mieleistä puuhaa, joka tehdään yhdessä. Vanhemmalla ja lapsella on omat tehtävänsä ja lapsi tekee hommansa äärimmäisellä hartaudella.
Koneen täyttöä ollaan tehty hiukan sen mukaan kuinka sottaista tavaraa kyytiin on menossa. Lapsi osaa myös käynnistää koneen kun hänelle kerrotaan mikä ohjelma laitetaan ja mistä startataan. Skilli, jota esimerkiksi perheen kaksilahkeisella ei ole.

Iän mukaan kotitöitä on lisätty lapsen kiinnostuksen mukaan. Aina Nappulaakaan ei huvita, jolloin asiasta joko neuvotellaan tai tehdään yhdessä. Vähän puhuvan parivuotiaan kanssa voi kyllä sovitella työtehtävistä yllättävän helposti, yleensä selvennetään, että kotityön tekemisestä seuraa jotain kivaa tekemistä.

Nykyisin Nappula tekee ikätasoonsa nähden oikeastaan juuri niitä töitä, mitä odottaa voikin. Hän siivoaa omaa huonettaan ja korjaa lelut kasaan yhdessä aikuisen kanssa, vie likaiset vaatteensa omaan pyykkikoriin ja heittää vaipat ja nenäliinat roskiin. Nappula tykkää jostain syystä pyykkihuoltoon osallistumisesta, vaikka kammoksuukin alakerran pyykkituvan petomaista teollisuuskonetta. Erityisesti pyykin ripustaminen tuntuu olevan mieleistä puuhaa. Myös omat vaatteet ja kengät laitetaan eteisessä niiden omiin laatikoihin. 

Viime viikkojen aikana on tutustuttu pöydän kattamiseen. Isille laitetaan iso lautanen, samoin äidille. Viereen laitetaan haarukka ja veitsi, lapselle itselleen katetaan oma pienempi lautanen ja omat välineet. Ruokailuvälineet Nappula osaa hakea itse laatikosta ja laittaa paikalleen.

Mitä muihin töihin tulee, Nappula pitää erityisesti moppaamisesta ja pyyhkii pölyjä. Lisäksi perheen kissaa ruokitaan ajoittain liiankin avokätisesti. Viimeksi tänään opeteltiin ostoskärryn ohjaamista kaupassa ja punnittiin yhdessä ostoksia.

(Lisää sopivista kotitöistä listaa mm. Vauva.fi)

Taaperon into kotitöihin on käsittämätöntä ja hienoa. Ilmeisesti tästä pitää nauttia nyt, koska 15 vuoden kuluttua tilanne saattaa olla toinen. 

Tällä hetkellä kuitenkin on hyvä ajatus kannustaa pientä osallistumaan kodin töihin, sillä lapsi kerää sitten myöhemmin työnsä hedelmät.

Toistaiseksi Nappula ei saa työstään palkkaa, muutoin kuin lupaamalla piirrettyjä kunhan työ on tehty, mutta häntä tottakai kehutaan ja kiitellään. Kiitos tuntuu riittävän toisaiseksi. Myöhemmin tarvinnee paneutua viikkorahoihin tai muihin palkitsemissysteemeihin.

Lisää aiheesta voi lukea mm: Terve.fi-sivustolta ja Marttojen kannan asiaan voi kertoo Yle.fi

Millaisia töitä teillä tehdään?

Ensi kertaan, 

Toodles!

***

Blogi vaihtoi nimeä, mutta tämä ei tarkoita että täällä muututaan äityleiksi. Kirjoitan edelleen muistakin aiheista, mutta koska tätä jälkikasvua nyt on, lienee aika luonnollista että muksuarki aiheissa vilahteleekin. Jos lähden jonain viikonloppuna ördäämään paikalliseen kuppilaan, lupaan sitten kirjoittaa siitäkin. Ehkä otan jopa kuvia.

Hyvä ruoka, tyytyväinen lompakko

Viimeksi kerroin ohimennen perheemme ruokabudjetista osana suurempaa talouden hallinnan kokonaisuutta. Koska ruoka on heti vuokran jälkeen perheemme suurin menoerä, ajattelin pureutua siihen hiukan enemmän.

Meidän perheen kolmen hengen (+kissa) ruokabudjetti on karkeasti noin 100€ viikossa. Tähän sisältyvät naperon vaipat, välttämättömät siivous- ja hygieniatarvikkeet, sekä ruoka ja hiekka kissalle. Sen, mitä olen mm. Facebookin Fb Kokit -ryhmän keskustelua seurannut, on ruokabudjettimme ns. keskiluokkaa. Emme missään nimessä ole niitä supernuukia, jotka osittain pakosta ruokkivat puoli kylää muutamalla kolikolla, mutta emme myöskään onnistu upottamaan poskettomia määriä rahaa ruokaan.

Jos vain on mahdollista, teen meille viikonloppuna seuraavan viikon ruokalistan, valitsen ruokaohjeet valmiiksi viikkoa varten omaan kansioonsa (selaimessa siis) ja teen kauppalistan. Yleensä viikolla täydennetään maitoa, vihanneksia ja hedelmiä.

 Olen seurannut meidän kauppakuitteja nyt noin kuukauden ajan ja samalla on tullut hiukan vertailtua ruokakauppojen hintatasoja. Lyhyen ajan perusteella S-ryhmän ruokakassi tuntuu kulkevan melko edullista, noin 60-70 euron keskitietä. Plussaa siitä, että kotimaista löytyy hyvällä prosentilla, ja saatavana on useita vaihtoehtoja samasta tuotteesta. K-kauppohin en ole tässä ajassa ehtinyt, mutta aikaisemman kokemuksen perusteella kokemus on, ettei tuota ainakaan alitettaisi. Lindlin ruokakassi oli kuukauden sisään halvin, mutta aika niukasti. Lidlin kohdalla mainittakoon, että vaikka hinta saattoihin olla muutaman euron pienempi, oli hermojen menettämisen arvo mittaamaton. Noita kauppoja vaan ei ole tehty isojen ostosten tekoon. Lisäksi valikoima on suhteessa muihin kauppoihin niukka, kaikkea ei tahdo löytyä ja useissa tuotteissa joutuu tyytymään tuontitavaraan. Saatan kuulostaa nirsolta, mutta veikkaan että Prismat ja S-marketit saavat meidän perheen ruokarahat jatkossakin.

Mitä meidän perheen viikon ruokalista sitten sisältää?

No, pyrin siihen että meillä ei syötäisi samaa ruokaa edes kahta päivää peräkkäin. Korkeintaan niin, että edellisen päivän ruokaa on seuraavan päivän lounaalla. Varsinkin keittojen kohdalla jää usein reilummin tähteitä, jolloin niistä syö kaksi ihmistä lounaan helposti.

Esimerkiksi tulevalla viikolla ruokalista näyttää tältä:

Maanantai: Jauhelihaohratto
Tiistai: Kesäkeitto
Keskiviikko: Janican broileri-riisipaistos
Torstai: Linssi-Pekonikeitto
Perjantai: Kebabkiusaus
Lauantai: Juustoinen nakkikeitto
Sunnuntai: Kana-riisipaistos smetanalla

Ruokien kylkeen vaihdellen vihanneksia ja lisukkeeksi ruisleipää. Jälkiruokia meillä ei juurikaan harrasteta, mutta esimerkiksi eilen tehtiin ruoan hautuessa lettuja ja tänään syötiin possupihvin ja lankkuperunoiden päälle vesimelonia.

Ruokalista toki käsittää ainoastaan päivälliset ja lounaat. Muilla aterioilla meillä syödään aika paljon puuroa (erityisesti muksu, sillä puuroa menee aamulla ja illalla), hedelmiä, marjoja ja voileipää. Ruokajuomana on pääasiassa vettä, aamulla puuron kanssa maitoa ja aikuisille kahvia tai teetä. Välillä haetaan kellarista papan tekemiä mehuja (puolukkamehu kuumana päivänä on muuten hyvää).

Meidän ruokalistaa katsellessa voi huomata, että joissain kohdin käytetään puolivalmisteita, esimerkiksi kebablihaa en itse ala tekemään. Tähän aikaan vuodesta on myös mielestäni fiksumpaa ostaa valmiina peruna-sipulisekoitus, kuin tehdä sitä itäneistä potuista itse.
Leivät ostan toistaiseksi valmiina, sillä esimerkiksi ruisleivän tekoon en ole vielä ehtinyt paneutua. Kokeilin leivän tekoa vuosia sitten, mutta epäonnistuin aika surkeasti.

Ruokatarvikkeet ostetaan sekoitellen halvasta ja vähemmän halvasta hintaluokasta. Esimerkiksi tomaattipyree on ihan ok siinä edullisemmassa versiossa, kun taas keittonakit ostetaan suurimmalla lihapitoisuudella. Muksun jogurtissa yritetään katsoa sitä vähemmän sokerista ja lisäaineellista versiota (Luonto+ on ehdoton suosikki), miehen kahvi ostetaan siitä halvan ja kalliin välimaastosta.

Näillä eväillä meillä mennään tulevaan viikkoon. Näistä eväistä muodostuu meidän perheen ruokamenot. Yllätyksekseni olen huomannut, että jäämme melkein jatkuvasti alle tuon budjetoidun. Pääasia on kuitenkin, että ruoka on hyvää eikä kukaan ole nälkäinen :)

Kuinka teillä hoidetaan viikottaiset ruokaostokset? Mennäänkö mielitekojen mukaan, vai suunnitellaanko tarkasti? Vai jotain siltä väliltä?

Ensi kertaan,
Toodles!