Kun iPad sylissä istumiseen kului normaalia vähemmän aikaa, alkoi aivoissa tapahtua jotain hetkellisesti unholaan jäänyttä: ensimmäistä kertaa Tähtisilmän syntymän jälkeen alkoi tehdä mieli muun muassa sisustaa. Tämä johti taas siihen, että esimerkiksi eräänä iltana joku ohikulkija olisi voinut bongata mieheni keikkumassa olohuoneen ikkunassa vaihtamassa verhoja.
Tiedän joka vuosi kevään olevan tulossa, kun mieleni alkaa vaatia vihreää ympärilleen. Niin kävi tänäkin vuonna. Talvisen violetin ja ruskean korvasivat raikas omenanvihreä ja kirkas lasi. Koti tuntuu jälleen muutamaa neliötä avarammalta, ja talven tunkkaisuus (joka vielä ennen joulua tuntui kotoisalta) on pyyhitty pois.
Täti vihreä saapui tänä vuonna hiukan etuajassa, mutta ulkona näyttää tapahtuneen samoin. Vaikka olen aikaisemmin ollutkin enemmän talvi-ihminen, olen valmis myöntämään että tämän talven päättyminen ei harmita lainkaan. Kunnon pakkasten (tai edes välttävien sellaisten) puuttuessa vaunulenkit loskassa ja sateessa olivat melkoista tuskaa. Kuivilla pyöräteillä lenkkeily taas saa jopa kaltaiseni sohvaperunan innostumaan ulkoilusta.
Kuten otsikko kertookin, tein harharetken virkkauksen käsittämättömään maailmaan. Jaksan aina mainita kaikille, etten ole koskaan osannut virkata. Tai osaan toki virkata; ketjusilmukkaa, mummonruutuja, ja kippoja. Kippoja, joista alunperin on aina ollut tarkoitus tulla patalappuja.
Brompton cardiganin jälkeen en jaksanut keskittyä heti uuteen neuletyöhön, joten kaivoin pölyttyneen virkkuukoukkuni laatikosta ja keräsin lähettyvilleni muutamia jämälankoja. Jos joisin alkoholia, olisin varmasti myös varustautunut pullollisella (laatikollisella) punaviiniä.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja odotuksia muutaman päivän kuluttua virkkuukokoelma näytti tältä:
Olin yllättynyt siitä kuinka rentouttavaa virkkaaminen loppujen lopuksi oli. Pidin erityisesti korien virkkaamisesta ja toiseksi valmistuneessa suuremmassa korissa uskaltauduin jo kokeilemaan pientä kuviotakin.
Himppumummon patalappuja olen virkannut aiemminkin ja todennut mallin myös käytössä mieleisekseni. Vihervimman iskettyä keittiöön oli saatava taas uusi pari patalappuja. Lankana käytin Novitan 7 veljestä -lankaa.
Ensimmäisenä valmistuneessa sammalenvihreässä korissa on pyöreä pohja ja olenkin siitä erityisen ylpeä. En nimittäin ollut koskaan aikaisemmin onnistunut virkkaamaan mitään pyöreää.
Toisen, suuremman korin pohjan virkkasin neliöksi. Keskelle jäi reikä, jonka parsin lopuksi umpeen. Kori muutti kylpyhuoneeseen toilettipaperien kodiksi, joten pohjan kauneusvirhettä tuskin tullaan kovinkaan useaan otteeseen näkemään.
Virkkaushulluttelu oli sen verran onnistunut, että melkein tekisi mieli virkkailla koreja lisää. Ehkä niitä varten täytyisi kuitenkin hankkia puuvillaa tai matonkudetta...
Viikkoon mahtui siis paljon jos jonkinlaista. Kävin myös pariin kertaan kirpputorilla ja mukaan tarttui jälleen esimerkiksi uusia vaatteita kevättä ja miksei kesääkin varten.
Sokerina pohjalla ja kirsikkana kakussa oli kuitenkin naistenpäivän kukkailottelu, josta blogiin asti päätyivät mieheltä saadut tulppaanit. Olen ilmeisesti kertonut tarpeeksi selkeästi että suosin tulppaaneja yli muiden kukkien. Neilikoilla pääsee myös suosioon :)
Onko ruudun toisella puolella virkkauspeukalo keskellä kämmentä syntyneitä? Vaatiiko tällaisesta toipuminen fysioterapiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti