Tuohon tulokseen päädyttiin koska hiukseni oli vaalennettu useaan kertaan, värjätty sen jälkeen pinkiksi kerran viikkoon (ei millään suoravärillä vaan kestovärillä), jonka jälkeen hiukset oli permanentattu. Muistan sen kuivan pehkon rapisseen äänekkäästi kosketettaessa.
Olen ollut vaihtelunhaluinen hiustyylien suhteen niin kauan kuin jaksan muistaa. Väreistä on kokeiltu lähes kaikki, lukuunottamatta vihreää. Itse asiassa vihreääkin hiuksissani on ollut, joskin tahattomasti. Pituus on vaihdellut parista sentistä lapsuuden alaselkään ulottuneeseen kuontaloon. Pituutta tavoiteltaessa on turvauduttu sekä aitoon, että synteettiseen hiukseen.
Olen aina sanonut kaikille, että hius on "uusiutuva luonnonvara". Hiuksella voi ja saa leikkiä, sillä se kasvaa takaisin. Tätä matraa olen hokenut myös itselleni ja joskus se on kannattanut, joskus taas ei.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että lähipiiriini kuuluu kolme erittäin taitavaa kampaajaa. Jokainen tuntee tyylini jokseenkin hyvin, joten olen aina voinut antaa kampaajalleni melko vapaat kädet sen suhteen mitä hiuksilleni tehdään. Yleensä vaihdamme myös ajatuksia siitä, onko loistava hiusideani tällä kertaa hyvä vai erittäin huono.
Viimeisen vuoden verran olen kasvattanut hiuksiani. Raskausaika rajoitti hiusten värjäämistä ja oikeastaan leikkaaminenkin jäi vähemmälle. Hiuspehko villiintyi ja väri muuttui kauan himoitsemastani vaaleasta epämääräiseen ruskeaan. Näin juurikasvua ei niin huomannut.
Tähtisilmän synnyttyä palasin melko pian takaisin vaaleisiin hiuksiini. Tummasta ruskeasta vaalentaminen kylmään tuhkanvaaleaan oli jälleen tuskien taival. Lopulta kuitenkin päädyin mieleiseeni sävyyn suorastaan vahingossa :)
Viime viikkoina olen miettinyt taas hiukseni suuntaa. Tekisi mieli luovuttaa hiusten kasvattamisen suhteen, mutta toisaalta olen jo niin pitkällä ettei haluaisi taas aloittaa alusta. Mutta lyhyet hiukset olisivat särmikkäät ja erilaiset. Toisaalta näen lyhyet hiukset äärimmäisenä mammatukkana. Toisaalta olen myös törmännyt termiin: "mommy sock bun". ..hiukseni ovat lähes aina nutturalla.
Olen myös joka toinen hetki päättänyt antaa pitkille hiuksille vielä mahdollisuuden. Joka kolmantena hetkenä päätän tehdä värille jotain. Huomaan katselevani kaiholla pastellisävyisiä hiuksia, kunnes mieleeni hiipii ajatus siitä, että täytän syksyllä 30. Onko tämän ikäisenä oltava asiallinen?
Jos päättäisin vaihtaa rohkeampaan väriin ja leikkiä hiustyylilläni, olisi nyt juuri sopiva aika. Äitiyslomaa on vielä muutama kuukausi jäljellä ja tarvittaessa ehtisin muuntautua takaisin tavikseksi ennen töihin palaamista.Tässä hetkessä halajan pastellipinkkiä tai persikkaa.
Voi olla, että ostan huomenna hiusvärin ja jatkan vain hiusteni kasvattamista. Laitan hiusten leikkaamisen vielä hetkeksi hyllylle. Aikaisempi minäni ei olisi miettinyt varttia kauempaa, vaan tässä vaiheessa pitkät suortuvat lojuisivat rikkakihvelissä ja hiuksissa olisi luultavasti molempia, persikkaa ja pastellipinkkiä.
Koska tästä tuli näin vaikeaa? Missä vaiheessa hiuksista tuli vakava asia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti