torstai 30. maaliskuuta 2017

A niinkuin addiktoiva, B niinkuin bujo

"Nyt mä sekosin", oli eräs tuttu tuumannut innostuttuaan Bullet Journaleista. Lukiessani hänen aiheesta kirjoittamaansa blogipostausta en voinut kuin nyökytellä ja tuhahdella: "kaikkeen ne nuoret näinä päivinä ryhtyvät. Minun nuoruudessa ostettiin Sooda, eikä puljattu joutavia.".

Bullet Journalin eli tuttavallisemmin Bujon tarkoitus ei auennut minulle ensimmäisellä lukukerralla, eikä edes toisella. Kävin jopa Planner lovers Finlandin nettisivuilla ihmettelemässä tätä ilmiötä, joka tuntui leviävän kuin täit päiväkotiryhmässä. Ei auennut, ei. Ehdin jo tuumata, että ei ollut nyt minun juttuni tämä, kun sitten jotenkin ajauduin kirjoittamaan Pinterestiin hakusanan "Bujo".

Tähän kohtaan voi halutessaan kuvitella enkelikuoron laulamaan ja osoittaa itseään taskulampulla silmään noin niinkuin taivaan avautumisen merkiksi.

Sadoittain erilaisia kalenterimalleja, sisällysluetteloja, kauniita kuvia ja kekseliäitä käyttötarkoituksia viikkoplannereista kauppalappuihin ja sukkalaatikon inventaariolistauksiin. Kävi ilmi, että Bujo on kalenterien, ToDo-listojen ja päiväkirjojen rakkauslapsi, jonka hyvänä haltiakummina toimivat luovuus ja hyvä mieli. Lähes poikkeuksetta tekijät hehkuttivat Bujoa maasta taivaisiin ja tunsivat ylpeyttä omasta tekemisestään. Joku oli keksinyt, että tablettien ja älypuhelinten kulta-aikana onkin palkitsevampaa tehdä jotain omin käsin.

Kuka ihme tämän keksi? Miksi hänelle ei ole myönnetty vaikkapa Nobelia?

Bullet Journalin kehitti Amerikkalainen Ryder Carroll (huom. komea mies, komea ansioluettelo). Bujo nykymuodossaan on ilmeisesti pitkän harkinnan, sekä onnistumisen ja erehdyksen kautta syntynyt tuote, jonka ideana on, että kukin tekee Bujostaan omanlaisensa. Selaamissani Bujoissa tyyli on ollut aikalailla vapaa, vaikka "ranka" usein noudattaa tiettyä kaavaa.

Itselleni lopullinen Ahaa-elämys (tai pikemminkin "oumaigaad miten tätä ei voinu tajuta") tuli alla olevan taulukkoa tuijottaessa:

Lähde: Pinterest & www.tinyrayofsunshine.com

Tuon taulukon jälkeen se oli selvää. Tähän junaan olisi pakko päästä kyytiin.

Seuraavaksi löysin itseni Prisman paperitarvikkeiden hyllyltä ihmettelemästä erilaisia vihkoja ja muistikirjoja. Mikään ei oikein tuntunut olevan mieleinen ja myös ruudutus tai pikemminkin ruuduttomuus mietitytti. Tiesin että ruutupaperi ajaisi minut hulluuden partaalle, mutta niin tekisi täysin valkoinenkin sivu. Ei olisi malttanut kuitenkaan odottaa. Vaan nyt ei kannattanut hoppuilla. Vihkot ja muistikirjat jäivät sillä kertaa hyllyyn ja kotiin kannettiin ainoastaan muksun kumisaappaat.

Paria päivää myöhemmin suuntasin Suomalaiseen Kirjakauppaan, sillä heidän verkkokauppansa mukaan valikoimiin kuului muutama muistikirja himoitsemallani pistekuvionnilla, joka helpottaisi piirtämistä, mutta ei häiritsisi silmää samalla tavoin kuin ruutu. Kauppaan astuessani ajattelin muistikirjahyllyllä, että Adlibriksellä oli TODELLAKIN parempi valikoima. Tässä vaiheessa en vain enää jaksanut odottaa kauempaa, ja nappasin mukaani Otavan muistikirjan ja muutamia tusseja. 

Kotiin tultuani onnistuin jotenkin laskemaan ostokseni kaikessa rauhassa keittiön pöydälle, jossa ne saivat maata jollain ilveellä rauhassa iltaan saakka. Lasten käytyä nukkumaan se sitten alkoi...

..eikä loppua näy:











Useamman päivän ajan, olen käyttänyt vapaa-aikani erilaisten Bujo -mallien suoranaiseen liikakäyttöön, sekoitettuna sopivaan määrään doodle -tutoriaaleja ja handlettering -ohjeita. Ideoita putkahdelee, kuin teini-ikäiselle näppylöitä ja kyniä on saanut olla teroittelemassa jatkuvasti. Olen spämmännyt Instagramini tukkoon valmistuneista kuvista ja Pinterest ehdottelee haku- ja pin -historiasta johtuen pääasiassa Bujoihin liittyviä pinnejä. Koukuttuminen kävi varoittamatta ja nopeasti. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tätä kestää ja mitkä ovat seuraamukset.

My weapons of choise: Kolme purkillista puuvärikyniä

Tyylejä tälle on ymmärtääkseni monia ja tutkailin itsekin esimerkiksi kirjakaupan tarravalikoimaa. Halusin pitää homman suhteellisen helppona (ja halpana), joten ostin kirjan lisäksi ainoastaan yhden mustan mustekynän (ja pikkupaketin tusseja, jotka eivät sopineetkaan käyttötarkoitukseen). Piirrän kuvat itse ja väritän ne puuväreillä. So far, taktiikka tuntuu olevan minulle sopiva.

That's it. Äetikin sekosi. Onko seuraavaksi sinun vuorosi?

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. Jos luit tämän, olet luultavasti jo tietämättäsi altistunut Bujo -bakteerille. You have been warned.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti