Psst! Hei!
Äeti on muuttanut.
Uusi osoite on:
No. Mee jo!
perjantai 7. huhtikuuta 2017
torstai 6. huhtikuuta 2017
Tahdotko?
No niin, oli tullut aika.
Vielä viime hetken tarkastukset. Olkapäällä ei ollut ainakaan paljoa näkyviä pukluroiskeita, molemmat tissit olivat ainakin melkein siellä missä piti. Tukka oli kammattu, joskin kukkakaalisosetta taisi olla osassa latvoja. Sukat olivat eriparia, mutta ei kai se sitä huomaa. Ainiin, ei kai vaan oo huulipunaa hampaissa?
Vatsa sisään! Mihin sisään? Tälle hattarakasalle sopivaa sisätilaa ei just nyt ollut saatavilla. Olkoon, kyllä se maha näkyville pullahtaisi ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. No, saapahan henkeä paremmin.
Ok. Valmista.
Olin kuullut kyliltä, että kaupunkiin oli saapunut uusi tyyppi. Olin minä sen nähnytkin, vilaukselta. Se oli komea ja nuori. Se ihan kiilsi uutuuttaan ja tuoksuikin varmaan niin kuin vasta ostettu auto. Vientiäkin sillä oli. Toki sitten minäkin iskin silmäni siihen. En tiedä johtuuko se keväästä, vai ihan vaan siitä, että muutoksen aina oli tullut, mutta tätä tyyppiä oli pakko lähestyä.
Mutta en minä ollut tätä liehittelyhommaa tehnyt moneen vuoteen. Itse asiassa edellinen kumppani tippui syliin kuin manulle illallinen. Mitä tälle uudelle tyypille osaisi kertoa?
Kertoisinko, että olen nuorekas ja täydellinen paketti? Että kiillän ja kimallan?
Ei, kyllä se löytäisi ne minun pieruverkkarini ennemmin tai myöhemmin. En jaksaisi vetää vatsaa sisään loputtomiin ja olisi tosi rankkaa esittää että olen hieno, eteerinen Eloveena.
Totta puhuen, olen ollut saman kumppanin kanssa jo lähes 10 vuotta. Sen tyypin kyytiin pääsee kuka vaan ja olin ajatellut jo kauemmin, että menen vähän hukkaan sen kanssa. Vähän kaikkea on yritetty. On tehty käsitöitä, keikistelty ja puhuttu henkeviä. Mutta ei siitä oikein enää meinaa mitään tulla.
Tiedän, että olen hiukan vanhempi. Ehkä joku katsoisi kylän raitilla että mitä se ton eläkeläisen kanssa notkuu. Mutta ehkä tämä uusi hottis arvostaisi sitä kokemusta, jonka olen tuon 10 vuoden suhteeni aikana kerännyt.
Toki olen hiukan rosoinen. Sieltä täältä vähän repsottaa. Mutta retrohan on muotia. Ja vaikka en olekaan se komein tyyppi tässä kaupungissa, niin puhun kuin Runeberg. Varmasti tyypillä olisi kanssani kivaa. Minä naurattaisin sinua minkä ehtisin ja välillä vähän ravistelisin, herättelisin ajatuksia. Se pitäisit minut turvassa ja veisit minut kotiin.
Me voitaisiin olla kauniita yhdessä.
Tahtoisikohan se?
"Tahdotko?"
Sormi enterillä istuin hikikarpaloiden noustessa otsalle. Ehkä se johtui edelleen hormoneista, tai sitten ilmassa oli jotain jännää. Odotusta. Sellaista samanlaista, kuin on pullan paistumisen odottaminen. Kun odottaa mikron edessä sitä että popcorn alkaa paukkua. Tai että teevesi kiehuu.
"Tahdotko?" Kysymys odotti matkaan pääsyä kuin suihkusta pakoa yrittävä epätoivoinen maatiaiskissa.
"klik"
Se lipsahti matkaan ja katosi. Nyt ei voinut enää perääntyä. Nyt se tyyppi tiesi että olen olemassa. Voi kehvatsu.
Oli hiljaista. Odottaminen oli ärsyttävää. Ei se varmaan edes huomaisi. Ehkä olisi pitänyt vaikka laulaa sille serenadi. Putroa tai jotain tosi syvällistä.
Juuri kun availin ääntäni kajauttaakseni ilmoille "Älä mee, tai viet multa kaikeeeeen!", vilahti sähköpostissa kirjekuoren kuva.
"Tahdon.", vastasi blogiportaali.
**
Voe Äeti "kosi" blogiyhteisö Starboxia ja nyt on tullut aika ilmoittaa, että Blogger jää Äetin osalta historiaan. Pakkaan kirppiskamani, raskausarpeni, silmäpussit, kahvipannut, lapset, lemmikit ja koko blogin kapsäkkiini ja vilkutan. Tästä eteenpäin jatkan bloggaamista osoitteessa starbox.fi.
Ilmoittelen vielä blogissa ja Facebookin Voe Äeti -ryhmässä tarkemman ajankohdan. Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa edelleen seurassani.
Tarvitseeko kertoa erikseen, että tää on aika hieno juttu? Wiiiiiii!!!!
No todellakin ENSI KERTAAN!
Toodles! Ja oumaigaad!
(Starbox on Kaakon viestinnän omistama blogiportaali. Kaakon viestintä taas julkaisee mm. Etelä-Saimaata, Itä-Savoa, Kouvolan- ja Kymen Sanomia, sekä Uutisvuoksea)
Vielä viime hetken tarkastukset. Olkapäällä ei ollut ainakaan paljoa näkyviä pukluroiskeita, molemmat tissit olivat ainakin melkein siellä missä piti. Tukka oli kammattu, joskin kukkakaalisosetta taisi olla osassa latvoja. Sukat olivat eriparia, mutta ei kai se sitä huomaa. Ainiin, ei kai vaan oo huulipunaa hampaissa?
Vatsa sisään! Mihin sisään? Tälle hattarakasalle sopivaa sisätilaa ei just nyt ollut saatavilla. Olkoon, kyllä se maha näkyville pullahtaisi ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. No, saapahan henkeä paremmin.
Ok. Valmista.
Olin kuullut kyliltä, että kaupunkiin oli saapunut uusi tyyppi. Olin minä sen nähnytkin, vilaukselta. Se oli komea ja nuori. Se ihan kiilsi uutuuttaan ja tuoksuikin varmaan niin kuin vasta ostettu auto. Vientiäkin sillä oli. Toki sitten minäkin iskin silmäni siihen. En tiedä johtuuko se keväästä, vai ihan vaan siitä, että muutoksen aina oli tullut, mutta tätä tyyppiä oli pakko lähestyä.
Mutta en minä ollut tätä liehittelyhommaa tehnyt moneen vuoteen. Itse asiassa edellinen kumppani tippui syliin kuin manulle illallinen. Mitä tälle uudelle tyypille osaisi kertoa?
Kertoisinko, että olen nuorekas ja täydellinen paketti? Että kiillän ja kimallan?
Ei, kyllä se löytäisi ne minun pieruverkkarini ennemmin tai myöhemmin. En jaksaisi vetää vatsaa sisään loputtomiin ja olisi tosi rankkaa esittää että olen hieno, eteerinen Eloveena.
Totta puhuen, olen ollut saman kumppanin kanssa jo lähes 10 vuotta. Sen tyypin kyytiin pääsee kuka vaan ja olin ajatellut jo kauemmin, että menen vähän hukkaan sen kanssa. Vähän kaikkea on yritetty. On tehty käsitöitä, keikistelty ja puhuttu henkeviä. Mutta ei siitä oikein enää meinaa mitään tulla.
Tiedän, että olen hiukan vanhempi. Ehkä joku katsoisi kylän raitilla että mitä se ton eläkeläisen kanssa notkuu. Mutta ehkä tämä uusi hottis arvostaisi sitä kokemusta, jonka olen tuon 10 vuoden suhteeni aikana kerännyt.
Toki olen hiukan rosoinen. Sieltä täältä vähän repsottaa. Mutta retrohan on muotia. Ja vaikka en olekaan se komein tyyppi tässä kaupungissa, niin puhun kuin Runeberg. Varmasti tyypillä olisi kanssani kivaa. Minä naurattaisin sinua minkä ehtisin ja välillä vähän ravistelisin, herättelisin ajatuksia. Se pitäisit minut turvassa ja veisit minut kotiin.
Me voitaisiin olla kauniita yhdessä.
Tahtoisikohan se?
"Tahdotko?"
Sormi enterillä istuin hikikarpaloiden noustessa otsalle. Ehkä se johtui edelleen hormoneista, tai sitten ilmassa oli jotain jännää. Odotusta. Sellaista samanlaista, kuin on pullan paistumisen odottaminen. Kun odottaa mikron edessä sitä että popcorn alkaa paukkua. Tai että teevesi kiehuu.
"Tahdotko?" Kysymys odotti matkaan pääsyä kuin suihkusta pakoa yrittävä epätoivoinen maatiaiskissa.
"klik"
Se lipsahti matkaan ja katosi. Nyt ei voinut enää perääntyä. Nyt se tyyppi tiesi että olen olemassa. Voi kehvatsu.
Oli hiljaista. Odottaminen oli ärsyttävää. Ei se varmaan edes huomaisi. Ehkä olisi pitänyt vaikka laulaa sille serenadi. Putroa tai jotain tosi syvällistä.
Juuri kun availin ääntäni kajauttaakseni ilmoille "Älä mee, tai viet multa kaikeeeeen!", vilahti sähköpostissa kirjekuoren kuva.
"Tahdon.", vastasi blogiportaali.
**
Voe Äeti "kosi" blogiyhteisö Starboxia ja nyt on tullut aika ilmoittaa, että Blogger jää Äetin osalta historiaan. Pakkaan kirppiskamani, raskausarpeni, silmäpussit, kahvipannut, lapset, lemmikit ja koko blogin kapsäkkiini ja vilkutan. Tästä eteenpäin jatkan bloggaamista osoitteessa starbox.fi.
Ilmoittelen vielä blogissa ja Facebookin Voe Äeti -ryhmässä tarkemman ajankohdan. Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa edelleen seurassani.
Tarvitseeko kertoa erikseen, että tää on aika hieno juttu? Wiiiiiii!!!!
No todellakin ENSI KERTAAN!
Toodles! Ja oumaigaad!
(Starbox on Kaakon viestinnän omistama blogiportaali. Kaakon viestintä taas julkaisee mm. Etelä-Saimaata, Itä-Savoa, Kouvolan- ja Kymen Sanomia, sekä Uutisvuoksea)
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Kun äeti etikappullon osti
Tänään ostoslistalle päätyi siis pullollinen etikkaa. Ostos itsessään ei varsinaisesti ylitä uutiskynnystä, mutta käyttötarkoitus voi hyvinkin olla raportoinnin arvoinen.
Kuoret jäivät osittain etikan pinnan yläpuolelle, joten niitä piti hiukan painella alaspäin. Jos rouva taiteilija ei olisi kikkaillut ja leikannut kuoria spiraaleiksi, tätä ongelmaa olisi tuskin ollut. Ja ihan vinkkinä: jos sinulla sattuu olemaan kuiva tai halkeillut iho, niin kauhean fiksua ei ole mennä kädellä tätä seosta painelemaan. Tuntuu nimittäin ilkeältä.
Olin jo jonkin aikaa miettinyt, etten haluaisi käyttää siivouksessa niin kamalaa määrää ärjyjä kemikaaleja kuin mitä nyt käytän. Jos olisi mahdollista niin haluaisin hiukan karsia mistä pystyn. Kissan huussia lukuunottamatta kaikki pesuaineet olivat tässä tapauksessa vapaata riistaa muutoksille.
Vaihtoehtona olivat joko tuoksuttomat (vaikkapa Kiilto Airi) tai muuten hiukan hellävaraisemmat pesuaineet (Kiilto ylipäätään, ja ekologiset brändit, kuten esim. Lily's eco clean tai Mummi&minä). Toki kaikista paras vaihtoehto olisi ollut kävellä kauppaan, ja ottaa hyllystä vaikka Mummi&minä -siivoussuihke, mutta koska juuri nyt ei huvittanut tehdä reissua lähikauppaa kauemmas, olivat nuo ekoherkut poissa laskuista. Tuoksuton ei itselläni tule kysymykseen, koska pidän nimenomaan tuoksusta pesuaineissa ja Kiillon lähimarketeissa myytäviin, tuoksuviin pesuaineisiin olen hieman kyllästynyt.
Päätinkin kokeilla, millaista pesuainetta syntyisi etikasta. Haittaakaan siitä ei voisi olla ja luultavasti ryömivän lapsen kannalta valinta olisi jopa noita lähikaupan synteettisiä pesuaineita parempi.
Etikassa oli ainoastaan yksi ongelma: Se tympeä haju. Tai hajuhan haihtuu etikkaliuoksen kuivuessa, joten periaatteessa ongelma oli se hajuttomuus. Tästä johtuen kauppalistaan päätyi myös muutama sitruuna. Pesuainepurkkina toimi juuri sopivasti tyhjentynyt kurkkupurkki.
 |
| paikoillanne! Valmiit! |
Aloitin pesemällä sitruunat kuumalla vedellä, jonka jälkeen kaikki kolme kuorittiin. Nähtäväksi jää, riittääkö tuohon etikkamäärään kolmen sitruunan kuoret, vai jääkö seos liian laimeaksi. Sitruuna lienee hyvä valinta etikan seuraksi, koska se ilmeisesti poistaa kalkkia ja kiillottaa hanat. Niin tekee etikkakin, joten jatkossa pitää varmaan siivota aurinkolasit päässä ettei häikäise liikaa.
Seuraavaksi sitruunan seuraan liittyi puoli litraa etikkaa. Ainakaan enempää kuoria ei olisi saanut tuohon etikkamäärään uppoamaan, joten siinä mielessä luulisi tuon olevan riittävä. Mietin myös eteerisen öljyn lisäämistä, mutta en nyt niihin ehtinyt perehtyä tarpeeksi. Laventelihan saattaisi olla mainio tuoksu, lakkaisi siivoaminen ärsyttämästä kun hetken aika niitä huuruja tuoksuttelisi (hekoheko).
 |
| Valmis! |
Kuoret jäivät osittain etikan pinnan yläpuolelle, joten niitä piti hiukan painella alaspäin. Jos rouva taiteilija ei olisi kikkaillut ja leikannut kuoria spiraaleiksi, tätä ongelmaa olisi tuskin ollut. Ja ihan vinkkinä: jos sinulla sattuu olemaan kuiva tai halkeillut iho, niin kauhean fiksua ei ole mennä kädellä tätä seosta painelemaan. Tuntuu nimittäin ilkeältä.
Nyt kurkkupurkki auringonkeltaisine sisältöineen odottelee viikon tai pari pimeässä siivouskomerossa, jonka jälkeen se siivilöidään. Sen jälkeen pääsee kokeilemaan, että mihin kaikkeen etikka ja sitruuna taipuvat. Kotiliesi listasi kymmenen tapaa käyttää etikkaa, joista itseäni kiinnostaa eniten tuo yleispuhdistusaine. Myös Marttojen ekosiivousvinkkejä kannattaa käydä vilkaisemassa.
Sitruunan lisäksi etikan kanssa voi kokeilla mm. limeä, greippiä tai appelsiinia. Jos pelkkien sitrusten tuoksu ei miellytä, voi seokseen upottaa basilikaa, neilikkaa, männyn neulasia, rosmariinia ja mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Raikkaita yhdistelmiä on paljon.
Nyt pitäisi sitten malttaa odottaa, että pesuaine on valmista. Maalikin taitaa kuivua nopeammin..
Oletteko käyttäneet etikkaa siivouksessa?
Ensi kertaan,
Toodles!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)