Synnintunnustus.

Kuinka moni voi rehellisesti sanoa harjoittavansa korjausompelua, tuota isoäideiltä opittua jaloa taitoa? En minä ainakaan. 

Olen varmaan varsinainen häpeäpilkku ahkerien ja säästäväisten käsityöharrastajien keskuudessa. Kierrättäjät luultavasti vaihtaisivat minut nähdessään kadun toiselle puolelle kulkemaan, jos tietäisivät kuinka vähän korjaan vaatteitani. Artesaanit hyökkäisivät kimppuuni sormustimet tanassa ja ratkojiaan heiluttaen. Pelottava mielikuva, josta herkkä saattaisi menettää yöunensa.

Kaikelta kirppistelyltäni aloin miettiä vaatteiden korjaamisen tarpeellisuutta. Ok, ostan vaatteeni suurimmaksi osaksi käytettynä, mutta kai niistä saisi silti enemmän irti jos vain hiukan joskus parsisi. En voi edes vedota siihen että korjattu vaate näyttää resuiselta, sillä osaan toki korjata vaatteen ilman että langanpäät ja väärällä värillä kursitut pistot näkyvät kilometrin päähän. 

Koska viimeaikoina käsitöille on jäänyt uskomattoman vähän aikaa, olen ehtinyt vapaina hetkinäni käydä läpi vaatekaappiani ja puntaroida valintojani. Löysin kaapistani muun muassa nitojalla korjatut shortsit. Pääsi epäuskoinen nauru ja sitten iski häpeä. Samoissa housuissa killuu napin paikalla hakaneula. Se nappi on materiaalilapussa kiinni ja odottaa pääsyään tositoimiin. Samalla kertaa kaapin pohjalta löytyi iänkaikkinen lempparivillatakkini, jonka taskun pohjalla on reikä. Se on ollut siellä monta vuotta. Nyt voisi sanoa että soijaa pukkaa. Nimittäi hävettää niin että hiki meinaa tulla.

Seuraava projektini onkin rakkaiden vaatteideni huolto. Pienien reikien paikkaaminen ja nappien ompelu. Sensellainen. Korjausompelu on siitä hassu juttu että moisesta nyhertämisestä tuppaa tulemaan hyvä olo. Siis sillon kun sitä viitsii tehdä. Nirvanaan halutessaan voi parsia sukasta puhki kuluneen kantapään.

Mikäli tunnistat itsesi tästä synnintunnustuksestani, haastan sinutkin elvyttämään rempalleen päässeet vaatteesi :) 

Jos taas voit rehellisesti sanoa korjausompelua harrastavasi, niin juo vaikka pullakahvit ja päivittele meidän syntisien touhuja

Ensi kertaan,

Toodles!

Hello stud!

Innostuin jokin aika sitten shoppailemaan Facebookin Askartelu -kirppiksellä. Nimensä mukaan kirppikseltä löytyy kaikenlaista askarteluun liittyvää, muun muassa kaipaamiani niittejä ja helmiä. Parin onnenkantamoisen seurauksena postipoika kiikutti minulle sievoisen kasan mm. pyramidiniittejä, joille minulla olikin jo projekti valmiina.

Ostin viime kesänä kirppikseltä Lindexin repaleiset farkkushortsit, joita käytin koko raskausajan (loppuaikana tosin jatkopalan kanssa) ja jotka ovat päässeet ahkeraan käyttöön myös vatsakummun pienennyttyä. Koska omistan kuitenkin useammat shortsit, ajattelin että yhdet  voisi valjastaa diy -projektiin. Nyt jo entistä repaleisemmiksi muuttuneet farkkupöksyt sopivat tähän mainiosti.

Kasa niittejä, ratkoja, sekä pihdit aseinani kävin housujen kimppuun. Useamman niittipiikin aiheuttaman ähkäisyn jälkeen olin saanut aikaiseksi seuraavaa:

(joku voisi tuhahtaa, että et sitten viitsinyt koko taskua irrottaa...)

 

Sisäpuolelle tarvittiin vielä vuorikangasta taskun kohdalle, sillä en välttämättä halua niittien pistelevän jatkuvasti pakaraani. Toisekseen, en tiedä noiden niittien pesunkestävyydestä, joten mahdollisen ruostumisen varalta on ehkä aiheellista välttää ihokontaktia noiden piikkien kanssa.

Lopputulos on ainakin tekijänsä mielestä onnistunut. Räyheyttä löytyy, mutta se ei kuitenkaan loikkaa heti silmille.

Niittejä löytyisi vielä lisää (reilusti), mutta pitänee harkita tarkkaan mihin nuo kallisarvoiset metallipalaset käytän :)

Ensi kertaan,

Toodles!

Jakkaran uudet vaatteet

Mainitsin jo aikaisemmin Tähtisilmän aloittaneen syöttötuolikokeilut. Neidin valtaistuin ei vain aivan täyttänyt ainakaan äidin asettamia kriteerejä jälkikasvulle sopivaksi ruokailupaikaksi. Itse tuolissa ei ollut mitään vikaa (itse asiassa kyseessä on sellainen ihana vanha malli, jonka saa myöhemmin taitettua pikkuiseksi tuoliksi ja pöydäksi), mutta edellisen omistajan ruokalista oli tarttunut istuimeen melkoisen tiukasti kiinni ja päällinenkin puuttui.

Aloitin ihan vaan kunnon puhdistuksella, osan muonajäämistä hankasin ammattitaitoisesti teräsvillalla. Toivottavasti yksikään puuseppä ei lue tätä.

Putsauksen jälkeen vietin yhden illan asuntomme parvekkeella hioen tuoliosaa ja pärskien vimmatusti. Osa jäi vielä hiomatta, mutta tärkein, eli Tähtisilmän ulottuville tuleva alue tuli siistittyä. Loppuun voi palata myöhemmin.

Koska halusin säilyttää tuolin edes jokseenkin puhtaana, halusin saada sille päällisen. En siis varsinaista pehmustetta, vaan PÄÄLLISEN. Muutaman kaupan valikoimia turhaan kurkittuani, päädyin tekemään niinkuin olin alunperin suunnitellutkin: ostin pätkän kivan väristä vahakangasta.

Päällisen valmistus sujui jokseenkin joutuisasti. Otin muutamia mittoja avuksi ja sovittelin päällistä muutaman kerran paikalleen varmistaakseni, että olen yhä oikealla polulla. 

Pyllyn alle ja selän taakse tarvittiin hiukan pehmikettä, joten päädyin leikkelemään kaapissa lojunutta peittoa.

Vahakankaan lisäksi hankin tähän projektiin valkoista kanttinauhaa sekä reilun puoli metriä tarranauhaa. 

Olen lopputulokseen jokseenkin tyytyväinen ja näin viikon verran päällistä testailtuani voin kertoa että tuo on todella helppo pitää puhtaana ja Tähtisilmäkin tuntuu tykkäävän jakkaransa uudesta päällisestä. Ainoa miinus tulee jokseenkin kököistä tikkauksista. Vanha ompelukoneeni ei nimittäin ollut kauhean innoissaan vahakankaan ompelusta..

Projekti oli myös sen verran edukas, että näitä viitsii tehdä useammankin :)

Eipä miulla muuta,

Toodles!

Pelastakaa converset

Törmäsin taannoin kirppisreissullani pariin erityisen surkean näköisiä tennareita. Kyseessä olivat täysin ehjät ja käyttökelpoiset kengät, mutta edellinen omistaja ei ollut joko halunnut/jaksanut/osannut pestä niitä koskaan. Hintaa rusehtaviksi muuttuneille rassukoille oli laitettu 2 euroa.

Tuolla hetkellä kenkien kotiuttamisen ainoa syy oli se, että olen melkoisen merkkiuskollinen mitä tulee tennareihin. Converse on selkeä suosikki, sillä en ole koskaan käyttänyt mukavampia kenkiä.

Kotona pyykkäsin kendät tahranpoistoaineella ja muutamalla muulla hiukan epäilyttävällä töhnällä (mm. hankausnesteellä) ja puhdistin kumiosat "taikasienellä". Selvisi, että kenkävanhusten alkuperäinen väri oli ollut lohenpunainen. Kulunut vaalea pinkki oli mielestäni suloinen, mutta mielen perukoilla muhi jo idea kenkien muokkaamiseen.

...Kului pari kuukautta ja tulin hankkineeksi parilla eurolla suuren pussillisen sekalaisia helmiä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Valikoin helmipussista violetin ja pinkin sävyisiä, sekä hempeitä pastellivärisiä helmiä. Mutu-tuntumalla sommitellen mentiin. Aluksi suunnittelin myös kiinnittäväni sekaan muutamia pyramidiniittejä, mutta päädyin hylkäämään niitit projektin edetessä.

 

Helmet on ommeltu kaksinkertaisella langalla (krhm..yksi kerrallaan) tennareiden ulkoreunaan. Toisen puolen jätin tyhjäksi, koska en halunnut helmien hankaavan toisiaan vasten kävellessä (toissijainen seikka tottakai on se, että helmet yksinkertaisesti loppuivat).

Popot odottelevat vielä arvoisiaan nauhoja, jonka jälkeen nämä jaloissa pääsee kesäkadulle tepastelemaan :) En ole osannut sielä päättää sopisiko näihin paremmin valkoinen vai vaaleanpunainen satiininauha..

Helmien ompelu sujui sutjakkaasti iltahommina elokuvia ja Sinkkuelämää katsellen. Ainoa kohta jota ehkä hankalammaksi voisi kutsua oli kantapään kohdalla, sillä tennarit vahvistetaan noista kohdista. Tässä tapauksessa kantapään kohta oli vahvistettu kumilätkällä, josta hentoinen ompeluneula ei taistelutta halunnut mennä läpi. Noista kohdin helmet on ommeltu ainoastaan pintakankaaseen, kun taas muissa kohdissa neulan sai survaista läpi kaikista kangaskerroksista.

That's it! Conssit pelastettu! ..Varastossa olisi yhdet toisetkin vanhat tennarit meikkiä odottamassa.

Seuraavaa projektia varten on jo varastoituna niittejä ja kankaisia ruusun terälehtiä..

Seuraavaan kertaan,
Toodles!

Pimp my munalukko

Pääsin muutama viikko sitten aloittamaan uudelleen kuntosaliharrastukseni. Havaitsin melko pian, että harrastustani häiritsi eräs ongelma. Yllättävää tässä on se, ettei kyseessä ollut suinkaan huono kunto, vaan ihan jokin muu yksityiskohta.

En nimittäin kuollaksenikaan koskaan muista oman pukukaappini numeroa. Yleensä salilta tullessani en kysyttäessä välttämättä edes muista omaa nimeäni, joten jonkin random numeron unohtaminen on melkoisen ymmärrettävää. Tämä tosin usein johtaa siihen, että harhailen aikani pukuhuoneessa ennen kuin löydän omalle kaapilleni.

Koska en usko muistini enää tällä iällä huomattavasti ainakaan parantuvan, päätin muokata kaappini lukkoa paremmin tunnistettavaksi. Jos en muista oikeaa numeroa, voin sentään viimeisillä voimillani raahautua tutun lukon luokse.

Eilen illalla päätin kesken elokuvan katselun kaivella esille muutamia strasseja, pihdit ja pikaliimaa. Before -kuvaa ei tietysti taaskaan ole, mutta jokainen nyt varmaan tietää miltä lukko näyttää.

...Lopputulos erottunee muista harmaista lukoista:

Lukon keskellä oli kahdella niitillä kiinnitetty, tyylikäs "made in china" -lätkä, jonka onnistuin vääntämään irti. Noita niittien kanssa lopputulos ei ollut toivottu.  Mutta kyllä tää kelpaa kaapin pieleen roikkumaan :)

Seuraavaksi pitäisi sitten kai oikeasti tehdä Tähtisilmän syöttötuolille jotain. Tyyppi nimittäin yllätti vanhempansa eilen illalla ja söi istualtaan.

Ensi kertaan,
Toodles!

(Not so) perfect jeans - diy

Vaatekaappini nurkkaan oli hautautunut farkkupari, jonka kokolapussa luki (melko ironista) seuraavaa:

Olin ostanut nämä aikanaan kirppikseltä parilla eurolla. Housut olivat kuitenkin jääneet käyttämättä, sillä ne olivat osoittautuneet uskomattoman epäkäytännöllisiksi ja vähemmän täydellisiksi.

Aikansa Toss- ja Keep -pinojen välillä seilattuaan farkut olivat päätyneet Diy -pinoon, jossa ne odottelivat inspiraatiota. Eilen illalla sellainen viimein iski. Tällä kertaa inspiraation voimakkuus oli sitä luokkaa, että päädyin jopa kaivamaan ompelukoneen esille.

Koska ompelin näitä myöhään illalla, en saanut otettua Before -kuvia lainkaan. Lähtötilanteen voit kuitenkin hahmottaa kuvittelemalla jokaisen paikatun kohdan tilalle aukinaisena ammottavan reiän ja lisäämällä lahkeisiin noin 20 senttimetriä lisää pituutta.

Lahkeiden ylimääräisen pituuden käytin paikkamateriaaliksi. Suurin osa tähän projektiin käyttämästäni ajasta kului paikkojen tikkaamiseen. Aluslankaa kului useampi puolallinen. Miksiköhän puolakoteloista ei voida tehdä suurempia?

Ihan vinkkinä jos koskaan satutte housuja paikkailemaan: sivusauman purkamalla pääsee kaikkein helpoimmin käsiksi kapeassa lahkeessa olevaan reikään.

Paikkojen tikkauksen jälkeen oli vuorossa lahkeiden kavennus. Aluperäinen malli oli suoralahkeinen ja sen tilalle halusin alaspäin kapenevat, vajaamittaiset lahkeet.

Helpoiten housujen kavennukset saa merkittyä pukemalla housut nurinpäin päälle ja merkitsemällä kavennukset nuppineuloilla. Itse tyydyin merkitsemään polven kohdan ja nilkan kohdalla olevan kavennuksen määrän. Tämän jälkeen ompelin suoran sauman polvesta nilkan kohdalla olevaan merkkiin.

Käänsin lahkeet sopivan mittaisiksi ja ompelin käännökset sivusaumojen kohdalta muutamalla tikillä kiinni. Koska uusi sivusauma jäi rumasti rehottamaan päällepäin, päätin peittää sen koristenauhalla :)

Nauhasta innostuttuani revin myös vanhan "farkkumerkin" (no siis sen nahkaläpyskän mikä aina vyötärökaitaleeseen ommellaan) ja ompelin tilalle pätkän tuota lahkeensuissa käyttämääni koristenauhaa.

Olen lopputulokseen tyytyväinen, ottaen huomioon etten ole ommellut aikoihin. Uskoisin farkkujen pääsevän käyttöön tulevana kesänä ja projektista jäi ns. hyvä maku suuhun :)

...huono puoli tässä on se, että onnistuminen ruokkii inspiraatiota ja pienessä asunnossa langanpätkät valtaavat nurkat todella nopeasti.

No, seuraavaan kertaan. Toodles!

Kevät!

 Keväästä eivät ehkä ensimmäisenä tule mieleen pörröiset mohairneuleet, vai kuinka? Tuntuu, että joka vuosi neulon vääriä materiaaleja väärään aikaan. Keväällä en ymmärrä siirtyä ohuisiin kesälankoihin ja syksyn tullen muistan lankavarastoni puuvillalangat.

No, tämä raitaneule/poncho/kauluri/keeppi syntyi kyllä jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta tänään sain sen viimeisteltyä. Syy tällaisen kummajaisen (en yleensä neulo mitään tällaista) syntymiseen oli se, että Tähtisilmän kantelu sai hartiani jumiin. Ajatettelin että jonkinlainen lämmitin hartioiden peittona auttaisi ainakin ajatuksen tasolla lukkoa aukeamaan. Todellisuudessa kipuun auttoi Hirudoid.

No, ehkä tätä tulee vielä keväällä käytettyä. Tai vaikka jonain viileänä kesäiltana.

 Raitaputkilon neulottuani en osannut siirtyä mihinkään monimutkaisenpaan, vaan jatkoin samalla putkiloisella linjalla. Tällä kertaa epätavallisuutta lisäsi pitsineule. En nykyisin neulo juurikaan mitään, mistä voi nähdä läpi. Pitsi ei tunnu oikein sopivan kerrospukeutumiseen, ainakaan päällimmäiseksi kerrokseksi.

Lopputulos oli oikeastaan yllättävän kaunis. Kostutuksen jälkeen pitsi aukesi kunnolla ja pinta muuttui pehmeäksi. Kaula-aukosta tuli alkuperäistä hiukan suurempi, mutta oikeastaan pidän enemmän tällaisesta.

Tarpeen tullen tästä kipeiden hartioiden ystävästä saa käännettyä myös huivin.

Näiden kahden neuleen jälkeen iski luova ummetus. Puikot jäivät pölyttymään lankalaatikkoon ja lenkkipolku kutsui jälleen. Ankean talven jälkeen on tuntunut siltä, että kaikki mahdollinen auringonvalo on imettävä itseensä olemalla ulkona (...Tämä ulkoiluvimma ja sen tuoma energia kuulemma purkautuu erinäisinä siivousintoiluina, jotka eivät juurikaan ilahduta taloudessa asuvaa miestä..). Pimeän tullen olen kuitenkin kaivanut muutamana iltana ompelutyön esiin.

Muutaman illan melkoisen laiskan ompelun jälkeen sain uuden kauluspaitani valmiiksi.

Kovin paljoa hommaa tässä ei ollut. Puntaroin yhden illan verran koristelun kanssa. Vaihtoehtoina oli paljettinauha tai tummat muovihelmet. Helmiä suunnittelin ensiksi nappien kohdalle, sitten kauluksiin ja viimeisenä taskuun. Ei tuntunut oikealta.

Seuraavaksi siirryin sommittelemaan paljettinauhaa. Purettuani jo paidan niskaan ompelemani paljetit, päädyin koristelemaan ainoastaan taskunsuun. Yksinkertaista, mutta silti erikoista.

Paljetit olivat muuten mattapintaisia! Jeij!

Lisäksi purin puserosta hihat ja käänsin reunasta puolisen senttiä, jonka sitten ompelin käsin. Ihan vaan siksi, etten jaksanut kaivaa ompelukonetta esille. Kokeiltuani puseroa päälleni, päätin vielä lisätä hartiolle laskokset, joilla hartialinja saatiin istumaan paremmin.

Puseron valmistuttua kyllästyin korutelineeseeni, joka oli kyllä toimiva, muttei enää miellyttänyt silmääni. Päädyin edellistä yksinkertaisempaan ratkaisuun. Ongelmana tosin on, ettei nappikorviksille ole nyt paikkaa. Lisäksi näyttää siltä että korvakoruja ei todellakaan ole tarpeeksi..

...Mutta kaulakoruja kyllä on..

Kevät on selvästi nostanut energiatasot aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ideoita pursuaa enemmän kuin päivässä ehtii toteuttaa. Lisäksi ulkona haluaisi viettää jokaisen valoisan hetken.

Seuraavana DIY jonossa on ainakin vanha syöttötuoli, joka pitäisi hioa ja maalata uusiksi. Lisäksi tuoli tarvitsee pehmusteen. Luulen projektin kiilaavan muiden ohi, sillä luultavasti muutaman viikon sisään Tähtisilmä voi ryhtyä opettelemaan pöydän ääressä ruokailua. Lisäksi jonkinlaista kevätsiivousta olisi mukava tehdä.

 Näinä keväisinä päivinä ei aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Ja se on hyvä.

Onko kevät saanut sinut energiseksi?

..Ai niin, edelliseen postaukseen liittyen: hiuksista ei tullut pastellisävyisiä. Sen sijaan, ne päätyivät lattialle..