Kun äeti etikappullon osti

Tänään ostoslistalle päätyi siis pullollinen etikkaa. Ostos itsessään ei varsinaisesti ylitä uutiskynnystä, mutta käyttötarkoitus voi hyvinkin olla raportoinnin arvoinen.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, etten haluaisi käyttää siivouksessa niin kamalaa määrää ärjyjä kemikaaleja kuin mitä nyt käytän. Jos olisi mahdollista niin haluaisin hiukan karsia mistä pystyn. Kissan huussia lukuunottamatta kaikki pesuaineet olivat tässä tapauksessa vapaata riistaa muutoksille. 

Vaihtoehtona olivat joko tuoksuttomat (vaikkapa Kiilto Airi) tai muuten hiukan hellävaraisemmat pesuaineet (Kiilto ylipäätään, ja ekologiset brändit, kuten esim. Lily's eco clean tai Mummi&minä). Toki kaikista paras vaihtoehto olisi ollut kävellä kauppaan, ja ottaa hyllystä vaikka Mummi&minä -siivoussuihke, mutta koska juuri nyt ei huvittanut tehdä reissua lähikauppaa kauemmas, olivat nuo ekoherkut poissa laskuista. Tuoksuton ei itselläni tule kysymykseen, koska pidän nimenomaan tuoksusta pesuaineissa ja Kiillon lähimarketeissa myytäviin, tuoksuviin pesuaineisiin olen hieman kyllästynyt. 

Päätinkin kokeilla, millaista pesuainetta syntyisi etikasta. Haittaakaan siitä ei voisi olla ja luultavasti ryömivän lapsen kannalta valinta olisi jopa noita lähikaupan synteettisiä pesuaineita parempi.

Etikassa oli ainoastaan yksi ongelma: Se tympeä haju. Tai hajuhan haihtuu etikkaliuoksen kuivuessa, joten periaatteessa ongelma oli se hajuttomuus. Tästä johtuen kauppalistaan päätyi myös muutama sitruuna. Pesuainepurkkina toimi juuri sopivasti tyhjentynyt kurkkupurkki.

paikoillanne! Valmiit!

Aloitin pesemällä sitruunat kuumalla vedellä, jonka jälkeen kaikki kolme kuorittiin. Nähtäväksi jää, riittääkö tuohon etikkamäärään kolmen sitruunan kuoret, vai jääkö seos liian laimeaksi. Sitruuna lienee hyvä valinta etikan seuraksi, koska se ilmeisesti poistaa kalkkia ja kiillottaa hanat. Niin tekee etikkakin, joten jatkossa pitää varmaan siivota aurinkolasit päässä ettei häikäise liikaa.

Seuraavaksi sitruunan seuraan liittyi puoli litraa etikkaa. Ainakaan enempää kuoria ei olisi saanut tuohon etikkamäärään uppoamaan, joten siinä mielessä luulisi tuon olevan riittävä. Mietin myös eteerisen öljyn lisäämistä, mutta en nyt niihin ehtinyt perehtyä tarpeeksi. Laventelihan saattaisi olla mainio tuoksu, lakkaisi siivoaminen ärsyttämästä kun hetken aika niitä huuruja tuoksuttelisi (hekoheko).

Valmis!

Kuoret jäivät osittain etikan pinnan yläpuolelle, joten niitä piti hiukan painella alaspäin. Jos rouva taiteilija ei olisi kikkaillut ja leikannut kuoria spiraaleiksi, tätä ongelmaa olisi tuskin ollut. Ja ihan vinkkinä: jos sinulla sattuu olemaan kuiva tai halkeillut iho, niin kauhean fiksua ei ole mennä kädellä tätä seosta painelemaan. Tuntuu nimittäin ilkeältä.

Nyt kurkkupurkki auringonkeltaisine sisältöineen odottelee viikon tai pari pimeässä siivouskomerossa, jonka jälkeen se siivilöidään. Sen jälkeen pääsee kokeilemaan, että mihin kaikkeen etikka ja sitruuna taipuvat. Kotiliesi listasi kymmenen tapaa käyttää etikkaa, joista itseäni kiinnostaa eniten tuo yleispuhdistusaine. Myös Marttojen ekosiivousvinkkejä kannattaa käydä vilkaisemassa.

Sitruunan lisäksi etikan kanssa voi kokeilla mm. limeä, greippiä tai appelsiinia. Jos pelkkien sitrusten tuoksu ei miellytä, voi seokseen upottaa basilikaa, neilikkaa, männyn neulasia, rosmariinia ja mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Raikkaita yhdistelmiä on paljon.

Nyt pitäisi sitten malttaa odottaa, että pesuaine on valmista. Maalikin taitaa kuivua nopeammin..

Oletteko käyttäneet etikkaa siivouksessa?

Ensi kertaan,

Toodles!

A niinkuin addiktoiva, B niinkuin bujo

"Nyt mä sekosin", oli eräs tuttu tuumannut innostuttuaan Bullet Journaleista. Lukiessani hänen aiheesta kirjoittamaansa blogipostausta en voinut kuin nyökytellä ja tuhahdella: "kaikkeen ne nuoret näinä päivinä ryhtyvät. Minun nuoruudessa ostettiin Sooda, eikä puljattu joutavia.".

Bullet Journalin eli tuttavallisemmin Bujon tarkoitus ei auennut minulle ensimmäisellä lukukerralla, eikä edes toisella. Kävin jopa Planner lovers Finlandin nettisivuilla ihmettelemässä tätä ilmiötä, joka tuntui leviävän kuin täit päiväkotiryhmässä. Ei auennut, ei. Ehdin jo tuumata, että ei ollut nyt minun juttuni tämä, kun sitten jotenkin ajauduin kirjoittamaan Pinterestiin hakusanan "Bujo".

Tähän kohtaan voi halutessaan kuvitella enkelikuoron laulamaan ja osoittaa itseään taskulampulla silmään noin niinkuin taivaan avautumisen merkiksi.

Sadoittain erilaisia kalenterimalleja, sisällysluetteloja, kauniita kuvia ja kekseliäitä käyttötarkoituksia viikkoplannereista kauppalappuihin ja sukkalaatikon inventaariolistauksiin. Kävi ilmi, että Bujo on kalenterien, ToDo-listojen ja päiväkirjojen rakkauslapsi, jonka hyvänä haltiakummina toimivat luovuus ja hyvä mieli. Lähes poikkeuksetta tekijät hehkuttivat Bujoa maasta taivaisiin ja tunsivat ylpeyttä omasta tekemisestään. Joku oli keksinyt, että tablettien ja älypuhelinten kulta-aikana onkin palkitsevampaa tehdä jotain omin käsin.

Kuka ihme tämän keksi? Miksi hänelle ei ole myönnetty vaikkapa Nobelia?

Bullet Journalin kehitti Amerikkalainen Ryder Carroll (huom. komea mies, komea ansioluettelo). Bujo nykymuodossaan on ilmeisesti pitkän harkinnan, sekä onnistumisen ja erehdyksen kautta syntynyt tuote, jonka ideana on, että kukin tekee Bujostaan omanlaisensa. Selaamissani Bujoissa tyyli on ollut aikalailla vapaa, vaikka "ranka" usein noudattaa tiettyä kaavaa.

Itselleni lopullinen Ahaa-elämys (tai pikemminkin "oumaigaad miten tätä ei voinu tajuta") tuli alla olevan taulukkoa tuijottaessa:

Lähde: Pinterest & www.tinyrayofsunshine.com

Tuon taulukon jälkeen se oli selvää. Tähän junaan olisi pakko päästä kyytiin.

Seuraavaksi löysin itseni Prisman paperitarvikkeiden hyllyltä ihmettelemästä erilaisia vihkoja ja muistikirjoja. Mikään ei oikein tuntunut olevan mieleinen ja myös ruudutus tai pikemminkin ruuduttomuus mietitytti. Tiesin että ruutupaperi ajaisi minut hulluuden partaalle, mutta niin tekisi täysin valkoinenkin sivu. Ei olisi malttanut kuitenkaan odottaa. Vaan nyt ei kannattanut hoppuilla. Vihkot ja muistikirjat jäivät sillä kertaa hyllyyn ja kotiin kannettiin ainoastaan muksun kumisaappaat.

Paria päivää myöhemmin suuntasin Suomalaiseen Kirjakauppaan, sillä heidän verkkokauppansa mukaan valikoimiin kuului muutama muistikirja himoitsemallani pistekuvionnilla, joka helpottaisi piirtämistä, mutta ei häiritsisi silmää samalla tavoin kuin ruutu. Kauppaan astuessani ajattelin muistikirjahyllyllä, että Adlibriksellä oli TODELLAKIN parempi valikoima. Tässä vaiheessa en vain enää jaksanut odottaa kauempaa, ja nappasin mukaani Otavan muistikirjan ja muutamia tusseja. 

Kotiin tultuani onnistuin jotenkin laskemaan ostokseni kaikessa rauhassa keittiön pöydälle, jossa ne saivat maata jollain ilveellä rauhassa iltaan saakka. Lasten käytyä nukkumaan se sitten alkoi...

..eikä loppua näy:

Useamman päivän ajan, olen käyttänyt vapaa-aikani erilaisten Bujo -mallien suoranaiseen liikakäyttöön, sekoitettuna sopivaan määrään doodle -tutoriaaleja ja handlettering -ohjeita. Ideoita putkahdelee, kuin teini-ikäiselle näppylöitä ja kyniä on saanut olla teroittelemassa jatkuvasti. Olen spämmännyt Instagramini tukkoon valmistuneista kuvista ja Pinterest ehdottelee haku- ja pin -historiasta johtuen pääasiassa Bujoihin liittyviä pinnejä. Koukuttuminen kävi varoittamatta ja nopeasti. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tätä kestää ja mitkä ovat seuraamukset.

My weapons of choise: Kolme purkillista puuvärikyniä

Tyylejä tälle on ymmärtääkseni monia ja tutkailin itsekin esimerkiksi kirjakaupan tarravalikoimaa. Halusin pitää homman suhteellisen helppona (ja halpana), joten ostin kirjan lisäksi ainoastaan yhden mustan mustekynän (ja pikkupaketin tusseja, jotka eivät sopineetkaan käyttötarkoitukseen). Piirrän kuvat itse ja väritän ne puuväreillä. So far, taktiikka tuntuu olevan minulle sopiva.

That's it. Äetikin sekosi. Onko seuraavaksi sinun vuorosi?

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. Jos luit tämän, olet luultavasti jo tietämättäsi altistunut Bujo -bakteerille. You have been warned.

Pikkujuttuja

Viimeksi esittelemästäni ompelutuotoksesta innostuneena otin tehdäkseni  heti uuden projektin. Tai itse asiassa useita projekteja. Osa niistä keskittyi nimenomaan ompeluun, mutta tottakai sivuraiteille tuli ajauduttua nopeammin kuin lumi suli auringossa parvekkeeltamme.

Onnistumisestani innostuneena päätin muuttaa ilmeen asuntomme jokaisesta huoneesta. Vaatimaton tavoite (krhm). Tästä osa vaati ompelua, osa taas ainoastaan hermoja sekä minulta että mieheltä. Mies saa hengenahdistusta siitä kun nainen kantaa kotiin ison kasan verhoja ja jälleen uusia tyynyjä sekä vilttejä eikä istuudu alas ennen kuin kaikki on silitetty, ripustettu ja puunattu paikoilleen. Nainen (minä) taas ei kykene seisahtumaan paikoilleen ennen kuin grande visio on totetutettu.

Ensimmäiseksi (käsitöiden saralla siis) otin käsittelyyni Tähtisilmän huoneessa muutostamme saakka nököttäneen ikivanhan patjan. Alunperin tarkoitukseni oli kantaa se varastoon ja unohtaa sinne, mutta lapsi ja mies tuntuivat tykkäävän että huoneen nurkassa oli jonkinlainen (öö..miksi tuota nyt kutsuisi) sohvantapainen jolla lekotella ja lukea kirjoja.

Alkuperäisessä muodossaan viritelmä vaan sattui olemaan susiruma ja hankala käyttää. Päälle viritetyt viltit olivat eriparia ja patja seilasi pitkin lattiaa koska se ei pysynyt kauniisti taitettuna.
Käyttäjiä tuo ei tuntunut häiritsevän, mutta allekirjoittaneen sisäinen sisustusnatsi tuntui sekoavan asiasta totaalisesti.

Eräänä sunnuntaina aseistauduin mattoveitsen sekä kankaan kera ja lukittauduin reiluksi puoleksi tunniksi keittiöön patjan kanssa.

Tapahtui seuraavaa:

Vanhat nahat nyljettiin kuin Uhrilampaissa konsanaan. Samalla leikkasin patjan kahtia tuosta taitteen kohdalta.

Päälliseen käytin kahta vanhaa fleecehuopaa. Mittailuun en suotta jaksanut tuhrata aikaa...

Lopputulos näytti tältä:
(kyllä se sieltä lelujen alta vähän näkyy)

Tässä vaiheessa kerrottakoon että tuo "lopputulos" olikin välitila. Tähtisilmän huoneen sisustuksen mennessä jotakuinkin uusiksi, huomasin ettei jäljelle jäänyt juurikaan mitään pinkkiä. Tilalle vaihtuivat kirkkaat värit, joiden kanssa vaaleanpunainen ei sovi mitenkään. Ei ainakaan natsin mielestä.

Seuraavalla kauppareissulla (millään kauppareissulla, Eurokankaaseen menin ja ihan tarkoituksella) mukaan tarttui piiitkä pätkä kirkkaanpunaista ja uutuudenpehmeää fleeceä, johon pääsin käsiksi paria viikkoa myöhemmin.

Tällä kertaa piirsin kaavankin.

Piirsin jopa USEITA kaavoja.

Välivaiheessa otettiin kuvia, hyvä tulee.

Tikkausta vähän laiteltiin saumakohtaan koristeeksi.

Valmis tuotos sujautettiin vanhan  päällisen päälle ja ommeltiin täyttöaukko käsin kiinni.
Ja todellakin siis SUJAUTETTIIN. Edellisen päällisen pukeminen paljaalle superlonille oli melkoista tuskaa, kumpikaan käytetyistä materiaaleista kun ei ole tunneuttu liukkaudestaan.

Lopputulokseen olivat kaikki tyytyväisiä, sekä natsi että lapsi.

Tuota päällistä ommellessani havahduin ompelukoneestani kantautuneeseen melkoisen surulliselta kuullostavaan ulinaan. Sellaiseen, joka kuuluu kun kaksi metalliosaa hinkkaa yhteen tai kun liitutaulua kynsitään.
Kun tuollainen ääni kuuluu ompelukoneesta, se ei kai enteile kauhean hyvää. Laitetta oli kuitenkin öljytty mahdollisuuksien rajoissa ja puhdisteltukin silloin tällöin.
Kiroiltuani hetken äänekkäästi ja mainittuani jotain siitä kuinka ei pitäisi ostaa mitään muuta kuin teollisuuskoneita, muistin että uskollisella ratsullani oli kyllä jo 10 vuotta ikää. Ja oma kaasujalkani oli nimenomaan tottunut teollisuuskoneisiin.
Oli tullut aika päästää kone eläkkeelle ja rekrytoida seuraaja.

Viime maanantaina meille muutti uusi työjuhta. Ja kylläpä se oli kaunis (ehkä osittain siksi että se on kopio mummon polkusingeristä).

Ollaan tässä hiljalleen tutustuttu toisiimme ja eilen sitten sain viimein flunssan taltutettua edes siinä määrin että pääsin hetkeksi istumaan koneen ääreen. Tähtisilmän iskiessä nokkamukilla tahtia, surruttelin keittiöön pienen apuvälineen.

Nyt pysyy rullat ojennuksessa! Meillä on näköjään jatkuva pula säilytystilasta, joten tällaiset ripustimet vapauttavat kummasti tilaa kaapeista muulle roinalle.

(Testailin samalla koristeommelta)

Siitä, onko tämä nyt sitten sisustuksellisesti mikään kovinkaan ihana juttu, voidaan olla montaa mieltä. Mutta tulipahan nyt tehtyä. Keltainen sopii tällä hetkellä ihanteellisesti uudistettuun keittiöön, joten ihan metsään ei olla menty :)
Tuota katsellessa alkaa tehdä mieli sellaista vanhaa metallitarjotinta ja tyrkyttimen roikottimia.

Sisustamisen ja ompelun lomassa olen myös koristellut itseäni:

Tätä projektia on nyt nakutettu yhteensä noin 5-6 tuntia. Ensi kerralla saamme luultavasti kuvan valmiiksi.
Keskellä pitsiä on Tähtisilmän nimi pitsin seassa, joten sen vuoksi joudun tässä nyt esittelemään myös mahtavia kuvankäsittelytaitojani (*köh*paint*köh*).

Ylläolevasta kuvasta nolostuneena lapseni muutti eilen omaan asuntoonsa:

Tuumin tässä, että pitäisikö tuo päällystää. Tähtisilmä nimittäin katosi mökkiinsä heti aamulla silmät auki saatuaan. Tai jos rakentaisi isomman ;)

Noh, ensi kertaan

Toodles!

Jostain on aloitettava

Olen seurannut sivusta erästä erittäin motivoitunutta ihmistä. Hän näyttää selkeästi tietävän mistä pitää ja missä haluaa muutamien vuosien kuluttua olla. Se innostuneisuus jaksaa pysäyttää ja ihmetyttää vielä pitkän ajan jälkeenkin. Toisaalta se pelottaakin. Entä jos innostus lakkaa tai se on ollut turhaa.

Puhun omasta miehestäni. Mies koodaa.
Mies on koulutukseltaan tradenomi, kuten minäkin. Kiinnostuksen todellinen kohde nyt vain sattui löytymään tutkintotodistuksen saannin jälkeen. Jo pitkän aikaa mies on kahlannut läpi kaiken maailman koodikirjoja, artikkeleita ja tehnyt lukemattomia harjoituksia, joista en sivusta katsoessani ymmärrä yhtään mitään. Ymmärrän vain että hän suhtautuu tekemäänsä erittäin intohimoisesti.

Tulin tuumineeksi, että tapasin itsekin suhtautua johonkin samalla tavoin. Aloittaessani artesaanin opinnot, muistan olleeni intoa täynnä. Kerroin kaikille kuinka haluan olla isona vaatesuunnittelija. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuulin työttömyysprosentin alallani hipovan 75%:a (tämä siis vuonna 2005), joten odotukset oman uran suhteen vaatetusalalla eivät olleet enää kovinkaan korkealla.

Valmistuttuani lopetin ompelun oikeastaan kokonaan. Olin tottunut hyvään: tehokkaisiin teollisuusompelukoneisiin, suureen työtilaan ja lähes ehtymättömään tarvikevarastoon. Keskityin pääasiassa neulomiseen, koska siihen nyt sattui olemaan tilaa ja neuleen saattoi viedä mukanaan mihin vain.

Jostain syystä keksin eräänä iltana sängyssä maatessani että haluan ryhtyä uudelleen ompelemaan. Koska kaavojen piirtämiseen ei olisi juurikaan tilaa, päätin hankkia kaavat valmiina. Ompelisin jotain pientä joka viikonloppu tai silloin kun aikaa sattuu olemaan.

Kaupassa kaavalehteä valitessani huomasin monen asian muuttuneen. Lehdet olivat pääasiassa neulojille ja virkkaajille. Aikaisempi suosikkilehteni MODA oli lopetettu (tai muutettu kotiliesi-käsityöksi). Myös kangaskaupassa ompelun suosion väheneminen oli helppo huomata. Kankaita ei ole saatavilla oikeastaan muuhun kuin sisustustuotteiden valmistukseen. Vaatekankaat pölyttyvät hyllyissä surkean näköisenä.

Rennon (ja helpon) perusmallin löydettyäni päätin ryhtyä tuumasta toimeen:

Yht'äkkiä muistin miksi oli niin kätevää piirtää YHDET kaavat oman koon mukaan..

Seuraavana aamuna ompelukoneen jalan alta pullahti ensimmäinen ompelus pitkään aikaan. Ja se oli SOPIVA!

Kuten huomaatte, aloitin todellakin simppelistä mallista ja kaavasta. Kangas antaa anteeksi kiemurtelevan tikin, eikä vuorikangasta tai tukikankaita tarvita. Edes napinläpiä ei tähän malliin tehty.

Malli on Ottobren uusimmasta naisten mallistosta ja se täyttää juuri ne vaatimukset joita ensimmäiselle ompelukselle olin mielessäni keksinyt. Se on myös täydellinen laiskan päivän (ja tulevan loman) mekko. JA SIINÄ ON TASKUT!!

Kuten otsikkokin kertoo: jostain on aloitettava. Olkoon tämä alku uudelle (tai vanhalle) harrastukselle, joka toivon mukaan jatkuu kauan. Ehkä koulun päättymisestä on kulunut tarpeeksi aikaa ja ompelu alkaa jälleen tuntua mieleiseltä.

Who knows, stay tuned.

Ensi kertaan,
Toodles!

Hello stud!

Innostuin jokin aika sitten shoppailemaan Facebookin Askartelu -kirppiksellä. Nimensä mukaan kirppikseltä löytyy kaikenlaista askarteluun liittyvää, muun muassa kaipaamiani niittejä ja helmiä. Parin onnenkantamoisen seurauksena postipoika kiikutti minulle sievoisen kasan mm. pyramidiniittejä, joille minulla olikin jo projekti valmiina.

Ostin viime kesänä kirppikseltä Lindexin repaleiset farkkushortsit, joita käytin koko raskausajan (loppuaikana tosin jatkopalan kanssa) ja jotka ovat päässeet ahkeraan käyttöön myös vatsakummun pienennyttyä. Koska omistan kuitenkin useammat shortsit, ajattelin että yhdet  voisi valjastaa diy -projektiin. Nyt jo entistä repaleisemmiksi muuttuneet farkkupöksyt sopivat tähän mainiosti.

Kasa niittejä, ratkoja, sekä pihdit aseinani kävin housujen kimppuun. Useamman niittipiikin aiheuttaman ähkäisyn jälkeen olin saanut aikaiseksi seuraavaa:

(joku voisi tuhahtaa, että et sitten viitsinyt koko taskua irrottaa...)

 

Sisäpuolelle tarvittiin vielä vuorikangasta taskun kohdalle, sillä en välttämättä halua niittien pistelevän jatkuvasti pakaraani. Toisekseen, en tiedä noiden niittien pesunkestävyydestä, joten mahdollisen ruostumisen varalta on ehkä aiheellista välttää ihokontaktia noiden piikkien kanssa.

Lopputulos on ainakin tekijänsä mielestä onnistunut. Räyheyttä löytyy, mutta se ei kuitenkaan loikkaa heti silmille.

Niittejä löytyisi vielä lisää (reilusti), mutta pitänee harkita tarkkaan mihin nuo kallisarvoiset metallipalaset käytän :)

Ensi kertaan,

Toodles!

Jakkaran uudet vaatteet

Mainitsin jo aikaisemmin Tähtisilmän aloittaneen syöttötuolikokeilut. Neidin valtaistuin ei vain aivan täyttänyt ainakaan äidin asettamia kriteerejä jälkikasvulle sopivaksi ruokailupaikaksi. Itse tuolissa ei ollut mitään vikaa (itse asiassa kyseessä on sellainen ihana vanha malli, jonka saa myöhemmin taitettua pikkuiseksi tuoliksi ja pöydäksi), mutta edellisen omistajan ruokalista oli tarttunut istuimeen melkoisen tiukasti kiinni ja päällinenkin puuttui.

Aloitin ihan vaan kunnon puhdistuksella, osan muonajäämistä hankasin ammattitaitoisesti teräsvillalla. Toivottavasti yksikään puuseppä ei lue tätä.

Putsauksen jälkeen vietin yhden illan asuntomme parvekkeella hioen tuoliosaa ja pärskien vimmatusti. Osa jäi vielä hiomatta, mutta tärkein, eli Tähtisilmän ulottuville tuleva alue tuli siistittyä. Loppuun voi palata myöhemmin.

Koska halusin säilyttää tuolin edes jokseenkin puhtaana, halusin saada sille päällisen. En siis varsinaista pehmustetta, vaan PÄÄLLISEN. Muutaman kaupan valikoimia turhaan kurkittuani, päädyin tekemään niinkuin olin alunperin suunnitellutkin: ostin pätkän kivan väristä vahakangasta.

Päällisen valmistus sujui jokseenkin joutuisasti. Otin muutamia mittoja avuksi ja sovittelin päällistä muutaman kerran paikalleen varmistaakseni, että olen yhä oikealla polulla. 

Pyllyn alle ja selän taakse tarvittiin hiukan pehmikettä, joten päädyin leikkelemään kaapissa lojunutta peittoa.

Vahakankaan lisäksi hankin tähän projektiin valkoista kanttinauhaa sekä reilun puoli metriä tarranauhaa. 

Olen lopputulokseen jokseenkin tyytyväinen ja näin viikon verran päällistä testailtuani voin kertoa että tuo on todella helppo pitää puhtaana ja Tähtisilmäkin tuntuu tykkäävän jakkaransa uudesta päällisestä. Ainoa miinus tulee jokseenkin kököistä tikkauksista. Vanha ompelukoneeni ei nimittäin ollut kauhean innoissaan vahakankaan ompelusta..

Projekti oli myös sen verran edukas, että näitä viitsii tehdä useammankin :)

Eipä miulla muuta,

Toodles!

Pelastakaa converset

Törmäsin taannoin kirppisreissullani pariin erityisen surkean näköisiä tennareita. Kyseessä olivat täysin ehjät ja käyttökelpoiset kengät, mutta edellinen omistaja ei ollut joko halunnut/jaksanut/osannut pestä niitä koskaan. Hintaa rusehtaviksi muuttuneille rassukoille oli laitettu 2 euroa.

Tuolla hetkellä kenkien kotiuttamisen ainoa syy oli se, että olen melkoisen merkkiuskollinen mitä tulee tennareihin. Converse on selkeä suosikki, sillä en ole koskaan käyttänyt mukavampia kenkiä.

Kotona pyykkäsin kendät tahranpoistoaineella ja muutamalla muulla hiukan epäilyttävällä töhnällä (mm. hankausnesteellä) ja puhdistin kumiosat "taikasienellä". Selvisi, että kenkävanhusten alkuperäinen väri oli ollut lohenpunainen. Kulunut vaalea pinkki oli mielestäni suloinen, mutta mielen perukoilla muhi jo idea kenkien muokkaamiseen.

...Kului pari kuukautta ja tulin hankkineeksi parilla eurolla suuren pussillisen sekalaisia helmiä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Valikoin helmipussista violetin ja pinkin sävyisiä, sekä hempeitä pastellivärisiä helmiä. Mutu-tuntumalla sommitellen mentiin. Aluksi suunnittelin myös kiinnittäväni sekaan muutamia pyramidiniittejä, mutta päädyin hylkäämään niitit projektin edetessä.

 

Helmet on ommeltu kaksinkertaisella langalla (krhm..yksi kerrallaan) tennareiden ulkoreunaan. Toisen puolen jätin tyhjäksi, koska en halunnut helmien hankaavan toisiaan vasten kävellessä (toissijainen seikka tottakai on se, että helmet yksinkertaisesti loppuivat).

Popot odottelevat vielä arvoisiaan nauhoja, jonka jälkeen nämä jaloissa pääsee kesäkadulle tepastelemaan :) En ole osannut sielä päättää sopisiko näihin paremmin valkoinen vai vaaleanpunainen satiininauha..

Helmien ompelu sujui sutjakkaasti iltahommina elokuvia ja Sinkkuelämää katsellen. Ainoa kohta jota ehkä hankalammaksi voisi kutsua oli kantapään kohdalla, sillä tennarit vahvistetaan noista kohdista. Tässä tapauksessa kantapään kohta oli vahvistettu kumilätkällä, josta hentoinen ompeluneula ei taistelutta halunnut mennä läpi. Noista kohdin helmet on ommeltu ainoastaan pintakankaaseen, kun taas muissa kohdissa neulan sai survaista läpi kaikista kangaskerroksista.

That's it! Conssit pelastettu! ..Varastossa olisi yhdet toisetkin vanhat tennarit meikkiä odottamassa.

Seuraavaa projektia varten on jo varastoituna niittejä ja kankaisia ruusun terälehtiä..

Seuraavaan kertaan,
Toodles!

Pimp my munalukko

Pääsin muutama viikko sitten aloittamaan uudelleen kuntosaliharrastukseni. Havaitsin melko pian, että harrastustani häiritsi eräs ongelma. Yllättävää tässä on se, ettei kyseessä ollut suinkaan huono kunto, vaan ihan jokin muu yksityiskohta.

En nimittäin kuollaksenikaan koskaan muista oman pukukaappini numeroa. Yleensä salilta tullessani en kysyttäessä välttämättä edes muista omaa nimeäni, joten jonkin random numeron unohtaminen on melkoisen ymmärrettävää. Tämä tosin usein johtaa siihen, että harhailen aikani pukuhuoneessa ennen kuin löydän omalle kaapilleni.

Koska en usko muistini enää tällä iällä huomattavasti ainakaan parantuvan, päätin muokata kaappini lukkoa paremmin tunnistettavaksi. Jos en muista oikeaa numeroa, voin sentään viimeisillä voimillani raahautua tutun lukon luokse.

Eilen illalla päätin kesken elokuvan katselun kaivella esille muutamia strasseja, pihdit ja pikaliimaa. Before -kuvaa ei tietysti taaskaan ole, mutta jokainen nyt varmaan tietää miltä lukko näyttää.

...Lopputulos erottunee muista harmaista lukoista:

Lukon keskellä oli kahdella niitillä kiinnitetty, tyylikäs "made in china" -lätkä, jonka onnistuin vääntämään irti. Noita niittien kanssa lopputulos ei ollut toivottu.  Mutta kyllä tää kelpaa kaapin pieleen roikkumaan :)

Seuraavaksi pitäisi sitten kai oikeasti tehdä Tähtisilmän syöttötuolille jotain. Tyyppi nimittäin yllätti vanhempansa eilen illalla ja söi istualtaan.

Ensi kertaan,
Toodles!

(Not so) perfect jeans - diy

Vaatekaappini nurkkaan oli hautautunut farkkupari, jonka kokolapussa luki (melko ironista) seuraavaa:

Olin ostanut nämä aikanaan kirppikseltä parilla eurolla. Housut olivat kuitenkin jääneet käyttämättä, sillä ne olivat osoittautuneet uskomattoman epäkäytännöllisiksi ja vähemmän täydellisiksi.

Aikansa Toss- ja Keep -pinojen välillä seilattuaan farkut olivat päätyneet Diy -pinoon, jossa ne odottelivat inspiraatiota. Eilen illalla sellainen viimein iski. Tällä kertaa inspiraation voimakkuus oli sitä luokkaa, että päädyin jopa kaivamaan ompelukoneen esille.

Koska ompelin näitä myöhään illalla, en saanut otettua Before -kuvia lainkaan. Lähtötilanteen voit kuitenkin hahmottaa kuvittelemalla jokaisen paikatun kohdan tilalle aukinaisena ammottavan reiän ja lisäämällä lahkeisiin noin 20 senttimetriä lisää pituutta.

Lahkeiden ylimääräisen pituuden käytin paikkamateriaaliksi. Suurin osa tähän projektiin käyttämästäni ajasta kului paikkojen tikkaamiseen. Aluslankaa kului useampi puolallinen. Miksiköhän puolakoteloista ei voida tehdä suurempia?

Ihan vinkkinä jos koskaan satutte housuja paikkailemaan: sivusauman purkamalla pääsee kaikkein helpoimmin käsiksi kapeassa lahkeessa olevaan reikään.

Paikkojen tikkauksen jälkeen oli vuorossa lahkeiden kavennus. Aluperäinen malli oli suoralahkeinen ja sen tilalle halusin alaspäin kapenevat, vajaamittaiset lahkeet.

Helpoiten housujen kavennukset saa merkittyä pukemalla housut nurinpäin päälle ja merkitsemällä kavennukset nuppineuloilla. Itse tyydyin merkitsemään polven kohdan ja nilkan kohdalla olevan kavennuksen määrän. Tämän jälkeen ompelin suoran sauman polvesta nilkan kohdalla olevaan merkkiin.

Käänsin lahkeet sopivan mittaisiksi ja ompelin käännökset sivusaumojen kohdalta muutamalla tikillä kiinni. Koska uusi sivusauma jäi rumasti rehottamaan päällepäin, päätin peittää sen koristenauhalla :)

Nauhasta innostuttuani revin myös vanhan "farkkumerkin" (no siis sen nahkaläpyskän mikä aina vyötärökaitaleeseen ommellaan) ja ompelin tilalle pätkän tuota lahkeensuissa käyttämääni koristenauhaa.

Olen lopputulokseen tyytyväinen, ottaen huomioon etten ole ommellut aikoihin. Uskoisin farkkujen pääsevän käyttöön tulevana kesänä ja projektista jäi ns. hyvä maku suuhun :)

...huono puoli tässä on se, että onnistuminen ruokkii inspiraatiota ja pienessä asunnossa langanpätkät valtaavat nurkat todella nopeasti.

No, seuraavaan kertaan. Toodles!

Kevät!

 Keväästä eivät ehkä ensimmäisenä tule mieleen pörröiset mohairneuleet, vai kuinka? Tuntuu, että joka vuosi neulon vääriä materiaaleja väärään aikaan. Keväällä en ymmärrä siirtyä ohuisiin kesälankoihin ja syksyn tullen muistan lankavarastoni puuvillalangat.

No, tämä raitaneule/poncho/kauluri/keeppi syntyi kyllä jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta tänään sain sen viimeisteltyä. Syy tällaisen kummajaisen (en yleensä neulo mitään tällaista) syntymiseen oli se, että Tähtisilmän kantelu sai hartiani jumiin. Ajatettelin että jonkinlainen lämmitin hartioiden peittona auttaisi ainakin ajatuksen tasolla lukkoa aukeamaan. Todellisuudessa kipuun auttoi Hirudoid.

No, ehkä tätä tulee vielä keväällä käytettyä. Tai vaikka jonain viileänä kesäiltana.

 Raitaputkilon neulottuani en osannut siirtyä mihinkään monimutkaisenpaan, vaan jatkoin samalla putkiloisella linjalla. Tällä kertaa epätavallisuutta lisäsi pitsineule. En nykyisin neulo juurikaan mitään, mistä voi nähdä läpi. Pitsi ei tunnu oikein sopivan kerrospukeutumiseen, ainakaan päällimmäiseksi kerrokseksi.

Lopputulos oli oikeastaan yllättävän kaunis. Kostutuksen jälkeen pitsi aukesi kunnolla ja pinta muuttui pehmeäksi. Kaula-aukosta tuli alkuperäistä hiukan suurempi, mutta oikeastaan pidän enemmän tällaisesta.

Tarpeen tullen tästä kipeiden hartioiden ystävästä saa käännettyä myös huivin.

Näiden kahden neuleen jälkeen iski luova ummetus. Puikot jäivät pölyttymään lankalaatikkoon ja lenkkipolku kutsui jälleen. Ankean talven jälkeen on tuntunut siltä, että kaikki mahdollinen auringonvalo on imettävä itseensä olemalla ulkona (...Tämä ulkoiluvimma ja sen tuoma energia kuulemma purkautuu erinäisinä siivousintoiluina, jotka eivät juurikaan ilahduta taloudessa asuvaa miestä..). Pimeän tullen olen kuitenkin kaivanut muutamana iltana ompelutyön esiin.

Muutaman illan melkoisen laiskan ompelun jälkeen sain uuden kauluspaitani valmiiksi.

Kovin paljoa hommaa tässä ei ollut. Puntaroin yhden illan verran koristelun kanssa. Vaihtoehtoina oli paljettinauha tai tummat muovihelmet. Helmiä suunnittelin ensiksi nappien kohdalle, sitten kauluksiin ja viimeisenä taskuun. Ei tuntunut oikealta.

Seuraavaksi siirryin sommittelemaan paljettinauhaa. Purettuani jo paidan niskaan ompelemani paljetit, päädyin koristelemaan ainoastaan taskunsuun. Yksinkertaista, mutta silti erikoista.

Paljetit olivat muuten mattapintaisia! Jeij!

Lisäksi purin puserosta hihat ja käänsin reunasta puolisen senttiä, jonka sitten ompelin käsin. Ihan vaan siksi, etten jaksanut kaivaa ompelukonetta esille. Kokeiltuani puseroa päälleni, päätin vielä lisätä hartiolle laskokset, joilla hartialinja saatiin istumaan paremmin.

Puseron valmistuttua kyllästyin korutelineeseeni, joka oli kyllä toimiva, muttei enää miellyttänyt silmääni. Päädyin edellistä yksinkertaisempaan ratkaisuun. Ongelmana tosin on, ettei nappikorviksille ole nyt paikkaa. Lisäksi näyttää siltä että korvakoruja ei todellakaan ole tarpeeksi..

...Mutta kaulakoruja kyllä on..

Kevät on selvästi nostanut energiatasot aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ideoita pursuaa enemmän kuin päivässä ehtii toteuttaa. Lisäksi ulkona haluaisi viettää jokaisen valoisan hetken.

Seuraavana DIY jonossa on ainakin vanha syöttötuoli, joka pitäisi hioa ja maalata uusiksi. Lisäksi tuoli tarvitsee pehmusteen. Luulen projektin kiilaavan muiden ohi, sillä luultavasti muutaman viikon sisään Tähtisilmä voi ryhtyä opettelemaan pöydän ääressä ruokailua. Lisäksi jonkinlaista kevätsiivousta olisi mukava tehdä.

 Näinä keväisinä päivinä ei aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Ja se on hyvä.

Onko kevät saanut sinut energiseksi?

..Ai niin, edelliseen postaukseen liittyen: hiuksista ei tullut pastellisävyisiä. Sen sijaan, ne päätyivät lattialle..